Tänään on elokuun viimeinen päivä ja syksy alkaa tuntua ilmassa ihan toden teolla. Viimeyönä oli monin paikoin hallaakin ollut, meillä Oulussa noin 4 astetta lämmintä. Minä makaan sängyssä, aika alkaa käydä pitkäksi. Leikkauksesta on kulunut nyt 17 päivää, mutta se tuntuu ikuisuudelta. On kirjaa jota lukea, vaan ko ei jaksa. Olen tehnyt kortteja, mut ei huvita kauheesti, ja pää ei oikein kestä ku tulee kipeeks. Käveleen ei pysty kun hermokipu vaivaa oikeaa etureittä. Istua ei saa.

Syyskuun toinen päivä. Olen yrittänyt käveleskellä hiukan ulkona rollaattorin kanssa, kunto on vielä melko huono. Leikkauksesta nyt 19 päivää. Viime yönä ei hermokipua ollut ja sain nukuttua aika hyvin. Fyssa hieroi eilen nivusen ja etureiden jännettä ja se kai helpotti. Tänään olis tarkoitus mennä äidin (omaishoitajani) kanssa käymään apteekissa ja kaupassa. Täytyy aloittaa taas reumalääkitys ja pistää Simponi, haavan alue on parantunut jo kokonaan.

Leikkauksesta kolme viikkoo. Kävelin tänään fyssan kans yhtäjaksoisesti noin 500m ja ilman selkäkipua, yess. Varpaat on edelleen kipeät , mutta en anna sen häiritä menoa. Hermokipu on hellittänyt sen fyssan hieronnan jälkeen kokonaan en tarvi enää ylimääräisiä kipulääkkeitä. Vaihdoin rollaattorin parempaan ulkokäyttöiseen niin ei tarvi pelätä kaatumista kokoajan. Sain päätöksen kuntoutussuunnitelmasta kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Helmikuussa menen Kankaanpäähän taas kuntoutumaan 21:ksi päivää.

Leikkauksesta kuukausi ja olen kävellyt yhtäjaksoisesti kilometrin. En muista milloin olisin viimeksi päässyt kävellen kilometrin liikkumaan, tuntuu hyvältä. :)