23.02.2009 - 11:15

 

 

No nyt se on sitten sen aika. Selkäleikkaus 27.2 perjantaina. Tuli hiukan yllärinä, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Alaselkä jäykistetään ja toipuminen tulee olemaan todella pitkä. Menee noin 3 kuukautta ennenku saan edes yrittää taivuttaa selkää ollenkaan ja istuakkaan en saa 3 kuukauteen ku vain hetken kerrallaan. Housuja en tule saamaan jalkaan vähään aikaan itse ollenkaan, eli äiti on taas tuiki tarpeellinen ihminen. \

 

 

Ihana ku meillä on äidin kanssa niin hyvät välit että hän voi olla minun omaishoitajana, ei tarvitse tapella outojen ihmisten kanssa. (voin tapella äidin kanssa) \

 

 

Kortteja olen tehnyt urakalla, kun tiedän etten sitten voi niitä tehdä pitkään aikaan ja saanpahan sairaalassa myydä hoitsuille niitä ja siten ehkä tienata jopa vähän sairaalalaskuun rahaa.

 

 

Sairaalassa menee varmaan noin 2 viikkoa jos kaikki menee hyvin. Tuska tulee olemaan valtava leikkauksen jälkeen mutta olenhan taas "suggestoinut" itseni kestämään mitä vaan, kuten meillä kokeneilla reumaatikoilla on tapana tehdä. (tiedän siis muitakin kuin minä joka tekee näin).

 

 

Jaaha varmaan täytyy mennä jatkamaan niitä kortteja että valmistuvatkin joskus.

 

 

Kirjoittelen varmaan seuraavan kerran vasta selkäleikkauksen jälkeen. Ja hei kamut PEUKUT PYSTYYN ETTÄ KAIKKI MENEE HYVIN JA KÄVELEN TAAS ENSIKESÄNÄ.

 

07.03.2009 - 11:28

 

 

Ihanaa ihanaa ihanaa...Nauru Selkäleikkaus on ohi ja "tyttö" jo kotona toipumassa kovaa vauhtia. Sairaalassa olin 7 päivää wow nopea toipuminen. No joo ihmettelihän se kirurgi ja hoitajatkin sitä, mutta minut tuntevat ihmiset tietävät että minä olen "ihmepakkaus" Silmänisku

 

 

Itse leikkaus kesti 4,5 tuntia ja oli ongelmallinen, millonpa se minulla olisi ongelmatonta ollut. Hymy Mutta niinku Miiu ystäväni sanoo kaipa mua rakastetaan kovasti ku elämä on niin vaikeaa. Ja totta on myös Miiun sanonta "pieni kipu päivässä piristää" .

 

 

No siis leikkaus oli ja meni.. heräämössä meni vuorokausi just sen takia ku oli ollut niitä ongelmia. Kivunhoitoon laitettiin epiduraalipuudutuskatetri selkäydinkanavaan leikkaushaavaasta suoraan. Puudutus oli hyvä, kipuja oli hiukan silti. Annettiin lisänä Fentanyl kipulääkettä katetrin kautta, mutta se lamauttaa minun keuhkot joten pyysin lopettamaan sen. Kipulääkkeet lopetettiin kokonaan ja sain jotenkuten nukuttua heräämössä yön. Aamulla siirrettiin osastolle ja olo oli tosi tokkurainen, nukuin koko päivän. Seuraavana päivänä huomattiin puudutuskatetrin irronneen ku kipu alkoi tuntua voimakkaampana. Poistettiin katetri ja aloitettiin kipulääkitys, pärjäsin sillä hyvin vaikka kipuja olikin jonkin verran, kestin urheasti. Hymy Maanantaina oli sitten jo sängystä ylösnousu päivä, pelotti kuinka kipeä selkä olisi. Haah hyvin kestin kivun mutta huone pyöri silmissä ku väkkärä, pää oli sekaisin. Nooh tiesin että se oli eteenpäin.

 

 

Tiistaina sitten nostettiin ylös ja nousin seisomaan ja vietiin suihkuun. Se oli rankka kokemus, pyörrytti, huono-olo ja selkään sattui. Kerettiin vaan vähän suihkutella, saippuaa ei ehditty paljon käyttää ku jo oli kärrättävä sänkyyn, mutta taas tiesin että se on eteenpäin ja keskiviikko olisi jo paljon helpompi päivä. Koko tämän ajan minua oli jouduttu auttamaan jopa sängyssä kääntymisessä ja ylösnouseminen oli todella hankalaa.

 

 

Tiistaina kirurgi sanoi minulle että minun pitäisi harkita perjantaina osastolta lähtöä, johonkin laitokseen tai kotiin olivat vaihtoehdot. Sillon ajatelin että "haha no en ainakaan kotiin kykene menemään" olin niin voimaton. Mutta tiistai-iltana olin jo pirteä ja pääsin kääntymään sängyllä itse (sinnikkyyttä ystävätSilmänisku), ajattelin "taidan siitenkin mennä kotiin onhan siellä äiti apunani 24h"

 

 

Keskiviikkona aamulla aloin harjoitella sängystä ylösnousemista itse. Suihkussakin pystyin jo olemaan ihan hyvin, kerettiin pestä hiukset ja kaikki. Iltäpäivällä kun jumppari tuli huoneeseeni hihkaisin ensimmäisenä "hahaa Mirkku pääsen jo sängystä itse ja voin käydä yksin vessassa" (pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel Susannalle Hymy) Kuinka onnistuminen ja edistyminen tuntuukin hyvältä. Koko ajan ajatuksissani pyörii ajatus "ensi kesänä kävelen ja pääsen vaikka reissuun Jyväskylään tapaamaan ystävääni" Hymy (hyvä kannustin, kiitos kuuluu Seijalle). Oli vielä yksi ongelma, sänkyyn meneminen yksin. No ajattelin että "perhana vieköön meneehän se tästä ku pistän menemään" ja sitten retkautin kyljelleni ja siitähän ne jalat vaan seurasi mukana. Siis vain hiukan rohkeutta ja sisua peliin niin johan onnistuu. Taas sain hihkua torstaina Mirkulle että hahaa pääsen jo sänkynkin itse. Torstain sitten jumppailin ja kävin kävelyllä käytävällä hiukan, olkapäähän pistettiin kortisonia niin en voinut paljoa rasittaa sitä nojaamalla eevatelineeseen. Perjantaina olin jo pirteä ja valmis kotiin. Hymy

 

 

Tarinan opetus: Sisulla ja sinnillä sekä korkealla kipukynnyksellä pääsee pitkälle ja toipuu nopeasti. Hymy

 

 


Nyt kotona jo otan muutamia askeleita ilman mitään tukea ja harjoitan jalkojeni lihaksia jokapäivä. Äiti joutuu olemaan luonani jonkin aikaa 24h, koska en saa housuja tai sukkia jalkaani. En saa siis kumartua yhtään kolmeen kuukauteen.

Olo on silti mahtava, aurinko paistaa ja linnut on alkaneet heräillä kevääseen iloisesti laulaen. ELÄMÄ ON IHANAA KUN SEN OIKEEN OIVALTAA.

 

 

10.03.2009 - 10:59

Heh on mulla kekseliäs äiti. Kun tulin sairaalasta kotiin mun piti mennä vessaan ja sitten tulin vessasta ilman pitkiähousuja äiti katsoi että mihis ne tytön housut jäi, sanoin että ne putos alas enkä saanut niitä sitten nostettua koska en saa kumartua. Seuraavana päivänä äiti tuli ja toi minulle tällaiset "henkselit"      Henkseli kiinnittimet ja kuminauha välissä. ( käy myös vanhat oikeat henkselit )


Toinen pää kiinnitetään housuun ja toinen puseroon, ompas kätsää saa vedettyä itsekkin aamulla housut jalkaan ja vessareissulla ei housut jää vessaan Nauru Käy oikeen hyvin niille jotka ei saa tai pysty taivuttamaan selkää. (lonkkapotilaat, selkäpotilaat yms)

15.03.2009 - 10:36

Nyt on kulunut 2 viikkoa leikkauksesta ja minä kävelen jo ilman apuvälineitä sisällä. Joten hyvin menee.. Jännää on se että ku minulla oli hermo puristuksissa vasemmalla ja kipu tuntui vasemmassa jalassa niin nyt se sama kipu on siirtynyt oikeaan jalkaan, kylläkin tuhat kertaa lievempänä. (kai haamukipua hermon muistissa). Sanotaan että hermolla on muisti joka kestää noin 3-6kk vaikka pinne päästetäänkin niin kipu jatkuu. Minulla se ilmeisesti siirtyi oikealle. Nyt joudun vielä käyttämään vahvoja kipulääkkeitä just tuon oikean jalan kivun vuoksi, en siis selän. Mutta ajattelin jo huomenna kokeilla josko pärjäisin lievemmällä lääkkeellä päivän.

Ajankuluksi olen tehnyt 3D postikortteja (n:50kpl). Teen niitä sängyssä koska en saa istua paljoa, mutta hyvin nuo onnistuvat sitenkin. :) Ajattelin että teen nyt niitä enemmän ku en varmasti sitten niitä malta tehdä, saatikka pysyä paikoillaan niin pitkään, ku pääsen kävelemään ensi kesänä niin onpahan sitten kortteja jos joku kysyy. Niitä on jo kaiken kaikkiaan noin 200kpl. :)

Ensiviikolla saan varmaan uuden kirjan postissa. Tilasin juuri ilmestyneen kolmannen osan kirjasarjasta Perillinen (paremmin tunnetaan varmaan Eragonina). Omistan jo kaksi ensimmäistä osaa ja nyt saan kolmannen jota olen todella odottanut jo pari vuotta, sitten meneekin aika lukemalla hetken ja kortit saavat jäädä vähäksi aikaa hyllylle.

Mutta jatkan taas kirjoittamista joku toinen kerta kun edistystä tapahtuu.. :) Kiitos kaikille lukijoilleni ja kommentoijille, jatkakaa kommentoimista.

27.03.2009 - 15:04

Piti jotain repäisevää tännekkin keksiä joten vaihdoin fontin värin. hehehe ...

On kulunut nyt tasan kuukausi leikkauspäivästä ja kaikki kivut, selästä ja jaloista on poissa. Hymy Tunne on ihana, outo ja taivaallinen. Pystyn kävelemään jo ilman mitään apuja sisällä ja ulkona käyn jokapäivä pienen (50m) lenkin rollaattorin kanssa. Yleiskunto on vaan aika heikko. Sydän läpättää ku viimeistä päivää kun käyn ulkolenkillä, mutta kyllä se siitä voimistuu ja kunto nousee ku jaksan sinnikkäästi jatkaa. Toukokuussa pääsen sitten oysiin kerran viikossa kävelyharjoitteluun juoksumatolla. Enimmäkseen vieläkin aika menee sängyssä koska en saa istua pitkiä aikoja ja seistä tai kävellä en jaksa. Olen tehnyt 3-D postikortteja Pääsiäistä, Äitienpäivää. Ylioppilasjuhlaa sekä Rippijuhlaa ajatellen. Koruja on tullut väkerrettyä jonkin verran. Kuvia korteista ja myöhemmin myös koruista on sivulla Askartelua...

Olen lukenut jonkin verran kolmatta osaa (Brisinger) kirjasarjasta Perillinen (jonka ostin itselleni). Ja nyt tuli ilmoitus kirjastosta että tilaamani Terry Pratchettin (Maanalainen elefantti) kirja olisi haettavissa. Täytyy varmaan jättää Brisinger kesken ja lukea Pratchett ensin koska se on lainakirja. Molemmat kirjat ovat fantasiakirjoja joita mielelläni luen.

Kirjoittelen taas kunhan sen aika on...

 

 

31.03.2009 - 18:15

Huhhuh kuinka ihmisellä voikin olla huono yleiskunto. Ja mikä työ sen kohentamisessa kääk.. Käyn joka päivä kävelemässä rollaattorin kanssa sen 50m matkan ja tuntuu että sydän loppuu ja keuhkot ei saa ilmaa, läähätän niinku höyryveturi kun pääsen terassille istumaan. Oi voi joskus aikoinaan (noin 3 vuotta sitten) kävin lenkillä joka päivä ja kävelin noin 2-2,5 km eikä paljon tuntunut missään. Ahh autuutta kun pääsen vihdoin kävelemään edes kilometrinkään niin olen taas onnellisempi. Cool Toivon että tämä onnellinen kilometrin kävelylenkki sujuu jo ensi syksynä viimeistään. Nooh oikeastaan kun ajattelen oikeen tarkkaan asiaa niin olenhan toki onnellinen nytkin. Vasta reilu kuukausi leikkauksesta ja minä mennä viipotan jo kummasti ja ILMAN KIPUJA !! Se on vaan tuo minun luonne sellainen että ei malta odottaa toipumista vaan ihmettelee että miten tässä nyt näin kauan menee. Liekö muilla sama ongelma. ? Nauru

Nyt olen päättänyt että käyn tuon 50m lenkin ainakin kaksi kertaa päivässä niin eiköhän luulisi kunnon kohenevan..(tai sitten tulee sydänkohtaus hehehe).

 

18.04.2009 - 23:31

7 viikoa leikkauksesta !

Jihuuuu ! Kävelymatka on jo 500metriä rollaattorin kanssa. Hermokipu on edelleen poissa, mutta minua vaivaava trendelenburgin (linkkaan vasenta jalkaa) kävely rasittaa yläselkää kävellessä. On ihana käydä ulkona ja kävellä, nauttia keväästä auringon paisteesta ja muuttolintujen tulosta. Kroppakin on kutistunut huomattavasti, :) huomasin vanhojen farkkujenkin jo menevän jalkaan, suuri saavutus. :)

Kortteja en ole enää hirveesti tehnyt ku niitä on jo 200 kpl.. :) Koruja olen tehnyt muutamia.. kai tuo ulkoilu vie aikaa ja puhtia.. :)

Pääsiäisenä sain jo matot laittiaan, ihanaa YllättynytHuuto ihanaaaa !! Mulla ei ole ollut mattoja melkein kolmeen vuoteen. Muutenkin sain kotia hiukan järjestettyä nyt ku luovutin sähköpyörätuolin pois, on niin mahtava olo että ei osaa muuta ku hymyillä. NauruHymyNauruPusu 

 

On kulunut noin 9 viikkoa leikkauksesta....

Kävelylenkit on pidentyneet huomattavasti. Aikaisemmin kirjoitin että tavoitteena olis päästä noin kilometri ensi syksynä....hahaha nyt jo kävelen kilometrin lenkin noin vain joka päivä ja olenpas jo kerran tehnyt 2 kilometrin lenkinkin. Hymy No menihän siinä noin kolme varttia kävellessä ja istuttava oli monta kertaa mutta kävelin kumminkin. Hymy Kai se silloin kesäkuussa menee tuo 2 kilometriä sitten heittämällä.

Selkä on pysynyt hyvässä kunnossa ja lihaksetkin on kasvaneet jaloissa, joten kävely on jonkin verran myös suoristunut. Kai se siitä pikkuhiljaa kaikki normalisoituu, kunhan vielä käyn kesäkuussa röntgenissä ja kirurgin juttusilla niin pääsen altaallekkin sitten, jos kaikki on hyvin, tietty. Hymy

Koruja tai kortteja en ole paljon ehtinyt tekemään ku olen niin ahkerasti tehnyt kaikkea muuta Hymy (nauttinut "uudesta" elämästäni) Ja olen päässyt jo autollakin ajelemaan, niin ei ole paljon kotona tullut homehduttua...jiiiihaaaa.... Kesä on tulossa Ouluun kovaa vauhtia, västäräkitkin on jo saapuneet. Västäräkistä vähäsen sanotaan, joten kai se sitten on vähän päästä kesä...jäät lähtee varmaan ennen äitienpäivää, jos ei takatalvea tule. Cool

Mutta tällaista kuuluu minun elämääni tällähetkellä ja toivottavasti kaikilla on yhtä hyvä olla kuin minullakin ja rakkaat ystävät nauttikaa elämästä ja kesästä...

HYVÄÄ VAPPUA Cool !!!!!!!!!!!!!

 

11.05.2009 - 21:17

Cool

 

Se on sit 2,5 kuukautta leikkauksesta ja minä kävelen kilometrin joka päivä edelleen. Käyn myös harjoittelemassa kävelyä kävelymatolla Oysissa joka viikko ja siellä tehdään myös kuntosaliharjoituksia. Vasemman jalan lihasvoima on edelleen heikko mutta on huomattavasti parantunut kuitenkin. Niin ja ei kai sitä voi vielä vaatia että lihasvoima olis palautunut kokonaan joten ei auta ku odotella ja kuntoilla. Hymy Yläselässä on hiukan kävelylenkeillä ollut kipua, vaan toivottavasti se ei johdu muusta ku siitä että joudun nojaamaan rollaattoriin voimakkaasti tämän trendelenburgin kävelyn vuoksi.

 

 

29.05.2009 - 15:32

Cool

Kaikki menee loistavasti ja elämä hymyilee. On ollut niin meno päällä että ei paljon ole ehtinyt tänne päivitellä. On tullut oltua matkoilla ja ulkona kavereiden kanssa. Selkä on ollut todella loistavassa kunnossa ja lihakset jaloissa on kasvaneet joten kävelykin on helpottanut ihan mukavasti, mutte ei vieläkään tarpeeksi että kävelisin ihan suorassa. Oikea polvi on ollut nyt sitten kipeänä koska olen kävellyt niin paljon. Oikeassa polvessa on tekonivel, mutta siihen ei voitu laittaa lumpion pinnoitusta koska lumpio oli niin kulunut, ja nyt sen sitten huomaa. Mutta hitto vieköön sehän ei menoa haittaa...  ! Nauru

Korttejakin oon saanut myytyä ihan kivasti, kohta niitä kai täytyy alkaa lisää tekemään Hymy.

Kyselin kokemuskouluttajan paikkaa/koulutustakin..saapasnähdä millainen päätös sieltä tulee aikanaan...  Olis ihan kiva päästä tekemään jotakin hyödyllistä ja ehkä myös matkustelemaankin..  Hymy Tässä hiukan tietoa kokemuskouluttajasta...

Kokemuskouluttajat ovat pitkäaikaissairaita tai vammaisia, jotka ovat mukana opettamassa lääkäriopiskelijoille vuorovaikutustaitoja. Kokemuskouluttajat tekevät työtään vapaaehtoisesti, ja osallistuvat toimintaan oman järjestönsä kautta.

Ok Mutta jatkan taas joskus kunhan menoiltani ehdin ...  Hyvää kesää kaikille lukijoilleni...